Nuutuneen virvoitus

Viikko sitten torstaina menin vahingossa italiantunnille puoli tuntia myöhässä. Tänään taas tuntia liian aikaisin. Onneksi Vaasa-opiston kahvio oli auki ja saatoin siellä kupposen äärellä kerrata kahvilasanastoa. En muista enää oikein hyvää selitystä viime viikon sekoilulle, mutta tänään taitaa olo olla aika nuutunut. Syynä on viikon pitkät työpäivät, mutta erityisesti se, että kerran kuussa papistomme tekee kymmenen päivää putkeen saadakseen sitten vapaan viikonlopun ja siihen yhteyteen seuraavan viikonkin viikkovapaat. Ja nyt on yhdeksännen päivän ilta ennen tuota neljän päivän kuukautisvapaata.

Tänään meillä oli Vaasan suomalaisen seurakunnan suunnittelupäivä Lepikon leirikeskuksessa (olin aktiivinen osallistuja vaikka kudoinkin sukkaa). Suunnittelimme mm. kevään toimintaa ja saimme ensi kosketuksen seurakuntayhtymän kiinteistöstrategiaan. Välillä meillä oli oikein hauskaakin ainakin ruokatunnilla. 

Iltapäivällä oli arvokas neuvottelu erään työkaverin kanssa ja syntypäiväiväkäynti 91-vuotiaan seurakuntalaisen luona upouudessa palvelutalossa. Päivänsankari oli mielestäni pirteä. Puhuimme vähän eri asioista, mutta kontakti syntyi. Osa telkkaria katsovista asukkaista liittyi hyräilemääni virteen. Olen joskus asettanut itselleni tavoitteen, että joka työpäivänä pitäisi toteutua vähintään yksi seurakuntalaisten aito kohtaaminen. Kokouspäiviin pyrinkin ottamaan jonkun kotikäynnin, että jää itselle hyvä mieli että on tehnyt myös oikeita töitä. Tosin lasken oikeisiin töihin myös siunauspuheen valmistelun, joka on seuraavana ohjelmassa. 

Myös italiankurssilla näin tietysti seurakuntalaisia. Vielä kehtaan käydä siellä, vaikka en ole ehtinyt paljon tehdä läksyjä. Tiedän kokemuksesta, että ihminen voi oppia mitä vain, kunhan näkee vaivaa. Opiskelin 40 vuotta täytettyäni teologiaa ja innostuin itselleni täydeksi yllätykseksi Raamatun alkukielistä kreikasta ja hepreasta. Valitettavasti en innostunut latinasta, siitä olisi varmasti apua italiankielen opiskelussa.

Joskus eri kieltä puhuvaa ihmistä ymmärtää paremmin kuin jotakin samaa kieltä puhuvaa lähimmäistä. Joskus ymmärtää toista sanoittakin. Myötätunto ja ymmärretyksi tuleminen antavat nuutuneelle uutta voimaa ja siksi jaksan huomiseen.