Pari vuotta sitten opettelin käyttämään Vaasan kirkon kryptan isoa kahvinkeitintä, kun järjestin koulutusta ehtoollisavustajille. Vaikeinta oli löytää sivuseinältä katkaisija, jolla laitteeseen sai virran. Tänä aamuna oli yhteinen työntekijäkokous ja meidän alueen työntekijöiden vuoro laittaa kahvit pöytään, joten taidosta oli hyötyä. Mukava ettei aina tarvitse delegoida palvelutehtäviä diakoniatyöntekijöille. Ehdin ensimmäisenä paikalle ja täräytin 7,5 litraa kahvia. Aluekappalainen Arto toi paikalle leipää ja päällysteitä. Kahvi lisukkeineen oli hyvää, mutta se ei parantanut yöllä alkanutta päänsärkyä.Niinpä jouduin jäämään pois illan italiantunnilta. Ajelin kastekotikäynnin jälkeen kotiin ja nukahdettuani hetimmiten istualleni siirryin vällyjen alle. Nyt pää on kirkastunut. Luulen että minun täytyy tarkistaa työasentojani.
Myös työasenteet ja elämänasenteet ovat tärkeitä jaksamiselle. Voin vaikuttaa myös toisten asenteisiin. Jos työtoverilla tai ystävällä on joku asia joka häntä harmittaa, joskus auttaa se että hän tulee kuulluksi ja saa osakseen myötätuntoa. Mutta joskus olisi hyvä jos osaisi myös antaa asioihin jotain uutta perspektiiviä, ehkä valoisampaa näkökulmaa.
Ja vastaavasti, olisi hyvä jos ei jonkun pahantuulisen lähellä antaisi harmituksen, pahanmielisyyden ja arvosteluhengen tarttua, vaan näkisi, että asioilla on monta puolta. Useimmiten tai oikeastaan aina joku tärkeä vaikutin on meiltä poloisilta kokonaan pimennossa. Myös omaa todellisuutta voi rakentaa uudelleen niin että voi suhtautua sekä itseensä että toisiin arvostavasti.
Nyt päänsärky paranee ihan kokonaan, sillä kuopus soitti iloisella äänellä, että on tulossa kotiin. Ja koska hän on Eemeli, niin hänen lähellään on mukava olla. Olikin vähän yksinäistä, kun Jouko on viemässä uutta soffaa mökille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti