Villasukkia

Sain vihdoin valmiiksi synnytyssukat, joita aloittelin opintomatkalla syyskuussa. Muistin että itselläni on synnytyksessä ollut välillä tosi kylmä ja alkanut vetää suonta jaloista. Ilmeisesti laitokselle nykyään saa ottaa omat sukat mukaan. Esikoisellani on todella siro jalka, toivottavasti sukista tuli riittävän pienet että pysyvät tassuissa. 

Nyt voin aloittaa vauvan villavarustusta. Tai ehkä teen oheistyönä miesten villasukkia, sukankutominen kun onnistuu myös koulutus- ja suunnittelupäivissä ilman ohjeita ja mittoja. Eilen olin etsimässä ostettavaa oivasta lahjatavaraliikkeestä Vaasan Lähetyssopesta, Kauppapuistikko 30. Kuinka ollakkaan, samaan aikaan oli asioimassa maahanmuuttaja, pizzamies, joka etsi itselleen villasukkia. Huomasin, että emme löytäneet hänelle mieleisiä, mutta hän halusi silti ostaa jotkut, koska nämähän ovat handmade ja menee hyvään tarkoitukseen. Hän latoi 15 euroa tiskiin ja kiirehti takaisin liikkeeseensä.

Pian tulee lunta ja sukkakauppa on mainio tapa tukea lähetystyötä. Lähetystyö taas on kokonaisvaltaista ihmisten auttamista. Tänä vuonna esimerkiksi Suomen Lähetysseura panostaa erityisesti vammaisten lasten koulunkäyntiin kehitysmaissa.

Myös Suomen vammaiset osallistuvat tähän työhön. Tänään olin vierailemassa Kuurojen Lähetyspiirissä, joka kerää varoja kuurojenkoulun työhön muistaakseni Etiopiassa. Tuo piirivierailu on aina vähän jännittävä, koska kieli on niin erilainen. Onneksi oli tulkki paikalla ja piirinvetäjä Johanna osaa myös viittomakieltä. Yritin opetella viittomaan: Minä rukoilen puolestasi. 

Mielestäni sekä esirukous että villasukat lämmittävät.