Isäntä raahasi nurkkakaappia ympäri huushollia ja minä lopulta hermostuin: Lopeta. Siinähän on ihan liian ahdasta. Kysy ensin, minä tiedän kokeilemattakin.
Tyrmääminen, arvosteleminen ja kaikkinainen nokkava itsevaltius on tosi helppoa. En ymmärrä, miksi minäkin, viisas ihminen, sorrun sellaiseen, vaikka tiedän miltä se tuntuu.
Työyhteisössäkin saatetaan joskus talloa aivan hyviä ajatuksia ja ideoita maan rakoon. Menetetään tuhannen taalan paikka. Haaskataan myös voimavaroja, sillä jokainen ihminen kukoistaa, jos hänet nähdään, häntä arvostetaan ja kuunnellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti