Johdatus

Olen valmistellut huomeniltaista raamattuhetkeä rukouksesta. On ihanaa, ettei Jumala kuule meitä hyvyytemme tai monisanaisuutemme vuoksi, ei siksi mitä tai missä olemme, vaan aitous riittää. Jeesus luonnehti oikeaa rukousta "hengessä ja totuudessa" rukoilemiseksi ja ainakin minusta se kuulostaa samalta kuin aitous.

Tein eilen muutamassa minuutissa ison päätöksen, koska olin laskenut asian johdatuksen varaan. Olen tuon asian kanssa vielä tänäänkin painiskellut, mutta samalla kokenut turvallisuutta. Ei kristityn tarvitse hallita elämäänsä.

Vanhassa testamentissa Gideon vei villoja pellolle ja pyysi, että Jumala näyttäisi olevansa hänen asiansa takana. Ensimmäisenä yönä villojen piti kastua vaikka maan pinta oli kuiva. Toisena yönä villojen piti pysyä kuivina vaikka maa niiden ympärillä olisi kasteesta märkä (Tuom. 6). Jumala antoi hänelle hänen pyytämänsä merkin. Aina ei saa niin selvää merkkiä.

Filadelfian temppelin pylväs

Ilmestyskirjan kirjoittaja taas luonnehti Filadelfian seurakunnalle Jumalaa sanomalla: hän, jonka avaamaa ovea ei kukaan sulje, hän, jonka sulkemaa ovea ei kukaan avaa (Ilm. 4:7). Kun luottaa johdatukseen, saa kulkea avoimista ovista rohkeasti ja pysähtyä kiitollisena suljettujen ovien eteen.

Sain käydä syyskuussa Filadelfiassa ja minua puhuttelivat myös rauniotemppelin mahtavat pylväät. Ilmestyskirjassa filadelfialaisia kehotettiin pitämään kiinni uskostaan, ettei kukaan vie heidän voitonseppelettään. Siitä, joka voittaa, minä teen pylvään Jumalani temppeliin, eikä hän joudu milloinkaan lähtemään sieltä. Tehtiinköhän Filadelfian kirkon pylväät juuri siksi niin mahtaviksi, että ne vuosituhansia muistuttaisivat meitä kristittyjä pysymään rohkeina uskon luottamuksessa?