 |
| Äitini 1978 kirjailema seinätaulu on ajankohtainen tänäänkin |
Tänään lähes 250 Suvilahden koulun oppilasta, opettajat ja joukko vanhempia olivat kahdessa erässä koolla Suvilahden seurakuntakodilla. Saimme kuulla 3-luokkalaisten kertomana joulun odotuksesta. Saimme tietoiskuja myös Hoosiannahymnin historiasta! Saksalainen Vogler sävelsi sen Tukholmassa 1700-luvun lopulla ja Suomen puolelle se rantautui ensimmäiseksi Turkuun. 1800-luvun lopulla se tuli tunnetuksi eri puolilla maatamme Jyväskylästä valmistuneiden kansakoulunopettajien toimesta ja koululaiset alkoivat laulaa sitä ensimmäisenä adventtina kirkoissa. Eikö ole hienoa että perinne jatkuu ja "kansakoululaiset" laulavat sitä tänäkin vuonna eri puolilla maata?
Musiikista jää sydämeen syviä jälkiä, mutta joskus myös puheista jää mieleen jotain. Itse ihmettelen, kun muistan mitä Vaasan silloinen kirkkoherra Rusama sanoi oman kouluni adventtijuhlassa 70-luvun alkupuolella. Hän oli iso mies, keinutteli itseään kannoilta varpaille (jotkut sanovat sitä pyhäksi huojunnaksi) ja sanoi että Adventti on lämmittelypaikka. Tänään kerroimme Suvilahden adventtihartauksissa nuorisotyönohjaaja Arja-Riitan kanssa asioista joita odotamme ilolla tai jännityksellä. Ja miksi odottaa Jeesusta? Olin kiitollinen työtoverista, joka oli miettinyt raamatunkohdat ja miten yhdessä puhutaan.
Päästyäni illan hautajaisista kotiin torkahdin taas kuin nukkuautomaatti. On niin pimeää, että ihmekös tuo että väsyttää. Talvi antaa luvan torkahteluun. Herättyäni sytytin kynttilän ja ajattelin että tässä on lämmintä. Lähdetkö sinä adventtijuhlaan tai kirkkoon laulamaan hoosiannaa? Se on ylistys, jossa on syvä rukous.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti